|
Tuuli puhalteli. Vihmoi vettä. Oli kaiken kaikkiaan kunnon syyskuun ilima, jota eläinten psykologiaa tuntemattomat nimittävät koiran ilimaksi. Sekö lie säikytellyt kansalaisia pysymään pirtin puolella.
Eikö Vode tarennut pyöräillä? Eikö Vinnoilin miehen patteripyörä kestä sajetta? Oliko laulaja Matti von Backman rientänyt Jamppa-Klubiin vetelemään antaumuksella karaokessa Aamu toi ilta vei?
Varamiehinen oli direktoraattikin, jossa Tiiron Matti vakituisen vikaeeraajan virassa tuurasi Aria. Ari oli kiirehtinyt jokasyksyiselle potunottoreissulle kotiperälleen Pyhäjärvelle. Edellisellä viikolla oli jurykopissa tullut pohdittua vakavasti potunoton syvällistä sisintä. Ari käytti kuulemma pottukuokkaansa right-puoleisesti. Kuokka toki oli molempikätinen, sillä mies taisi puolen vaihdon. Se on olennainen juttu potunotossa, jos ei halua, että sivut menevät poikki.
Tiiron Matti muistutti puolen vaihdon merkityksestä myös hiihdossa. Kun vääntää kiviharjun Mördarbackenia ylös kuokalla, on äärimmäisen iso etu, jos kykenee vaihtamaan kesken kaiken rightin leftiksi suoraan lennosta.
Illan kilpailusta arveltiin tulevan vauhdikaan, olihan joidenkin mielestä ilmassa kovasti happia. Sitä kukaan ei osannut sanoa, minkä kaasun tilalle lisähappi on tullut. Joka tapausessa illan voittaja Illinkylän oma poika Arto Hiltula kertoi juoksun sujuneen keviästi, mutta aika painui silti hölökkärajan tuntumaan.
Toki voitto oli suveneeri, sillä Päkkikankaan hiihtoässä Kukkula jäi pari minuuttia. Mies otti ohjeita kahen puolen Teppo-Eikalta ja Nöötiltä. Taktiikka toi komean hopean, joka ei ole häpeä. Pronssille jäi Puttaan nousukuntoinen Meriläinen.
Hevosmies-Heikinkin meno oli takkuista, eivätkä viikolla otetut hiitit näyttäneet ainakaan vielä purreen. Sisukas koiramies Mäkelä toki jäi kevyesti taakse. Sitten nähtiinkin illan sensaatio! Ellalanperän nuorukainen Tuukka vetäisi ensimmäisellä vitosen kokeilullaan eliittiin vallan hurjalla ajalla. Syytä olisi kylänmiesten Taskilan ja kumppaneitten vetäistä lippuja salkoon.
Naisenpuolia edusti ainoastaan juniori Hanna, mutta sitäkin kunniakkaammin. Ensi kertaa eliitissä ja vielä kovalla ennätysparannuksella. Monelta hoksaamatta Pohjois-Iin kuivalaisen Heinikosken kiilaaminen eliittiin. Mukava oli saada kotiperälle hyviäkin uutisia, kun olemma saaneet lukea pitkin kesää vain ojia täyttäneistä kaloista ja poroista.
Valmentaja Nööti virkustui raikuvaan kannustushuutoon, kun koutsaamansa Sorosen Ari kaartui hevosenkenkään. Pamela-kukkulat sujahtivat värkkäämättä, kun valmentaja huuteli tavoiteajan 22 min. olevan ihan kinttaalla. Ja rikkihän se meni hyvän kirin jälkeen eikä kaukana ollut pohjoisessa leireilleen Holmströminkään selekä.
Kakkosen hiku oli kuten aina hyvällä ajalla Teemu velipojan varmistaessa kaksoisvoiton ennen kolmatta Illinkylän junioria räpättimies Aaroa. Katariina oli tytöistä kiireisin, mutta Hanna-rukka joutui vetämään äiteetä perässään, mikä esti tällä kertaa enkkariparannuksen.
Muuten on todettava, että kakkosella oli vain nuoria vain Suomen kahdesta kovakuntoisimpien lasten kylästä, Illistä (ven.Ilja) ja Ojakylästä (ruots. Dikeby, minkä asian luulisi lisäävän kylän nuorten resursseja mm. aapismäärärahoina ja ylimääräisinä sattumina hernekeitossa opinahjoissaan.
Vitonen
1. Arto Hiltula 16.57, 2. Pekka Kukkula 18.46, 3. Jari Meriläinen 19.40, 4. Heikki Tiiro 20.04, 5. Jyrki Mäkelä 20.22, 6. Tuukka Simonen 20.31, 7. Jorma Puurunen 20.41, 8. Pauli Holmi 21.17, 9. Antti Heinikoski 21.23, 10. Hanna Järvenpää 21.24, 11. Kari Holmström 21.41, 12. Ari Soronen 21.55, 13. Jussi Tiiro 23.14, 14. Taisto Kaikkonen 24.25.
Kakkonen
1. Teemu Pyörälä 7.26, 2. Markus Pyörälä 8.20, 3. Aaro Ahola 8.27, 4. Katariina Pyörälä 9.07, 5. Hanna Soronen 9.20, 6. Milla Kurkela 9.53, 7. Aleksi Ahola 12.06.
|