Juniori Pääkkölä Illin voittoon

Syksy alkaa painaa päälle. Toiseksi viimeisiä Illinjuoksuja vietettiin

jo lähes hämärtyvässä ehtoossa. Syksyyn kuuluvasti oli sateenjumalatar

Esterikin aukonut luukkujaan pitkin päivää ja liruutteli kipeneen

juoksun alkaessakin.

Mutta missä oli jokasyksyinen komea ruska? Tohilanhaaran rantalehvistö

oli kovin vähissä väreissä. Direktoraatin jäsen K. Kantola arveli

alkusyyn tulleen jo kuivassa keväässä. Lämmintä alkusyksyäkin pidettiin

väriloistottomuuden syynä.

Vaan yhteinen kansa oli saapunut, osa koirineen miehittäen, naisia

unohtamatta kirkonpenkit ja vierustankin. Eittämättä tuli mieleen

Helluntain epistola, mutta kielillä ei toki puhuttu. Väkiä piisasi,

vaikka vietettiin hirvijahin aattoa, jolloin punalakit, kenties joku

punanenäkin, putsaavat torrakkojaan ja asentavat herätyskelloja soimaan

aamuaikuiseksi.

Jalkaansa poteva kokenut illinjuoksija Juntusen Ollikin oli Esterin

avointa peräluukkua uhmaten polkaissut pyörällä Puttaalta istuen

rehvakkaasti kakkoskirkonpenkiin. - Näkkeepä kerrankin voittajan

maaliintulon, tuumaili mies, jolle vastaava tapahtuma on viime vuosina

ollut muutaman minuutin päässä.

Penkin isäntänä istuskeli joukon nestori Kamsulan Leke vierellään

siskonsakin mukaan tuonut Arppa, Vode, Päkkikankaan manageri

Teppo-Eikka, jota kipeneen jännitti Lemmenkujan Reksan come back, ja

syyskiireiltään karannut emäntää uhmannut Viinamäen Pekka.

Kovasti vaikelta vaikutti voittajan veikkaus niin vitosella kuin

kakkosellakin, kun tuntui siltä että ykkösvarmat pienikertoimiset

nimimiehet olivat poissa. Reilun yhdeksän minuutin päästä alkoi tilanne

selvitä.

Laineen perheen kesän uurastus palkittiin Saaran ylivoimaisella voitolla

kakkosella. Äiti varmisti perheeseen kaksoisvoiton, ja kun isä-Janikin

nappasi vitosen pronsiin, passasi Laineen perheen pulahtaa kisan jälkeen

P-vihkosaaren vilvoittaviin aaltoihin. Pronssille kipaisi heti ensi

yrittämällä Iin etelärajan tyttö Oona, jolle pikkusisko Iida antoi

innokkaat kannustukset.

Podiumin ulkopuolelle jäi Ellalla-Jakkilan alueen Siiri, jonka jälkeen

olikin Päkkikankaan nuorison vuoro. Tuttuun tapaan keuluilla Rounion

pellon Taneli, jolla oli koko perhe laatuajan vietossa, sitten tällä

kertaa Liisa-mummon valmentama Ville.

Nuoruus oli valttia vitosella. Joonas Pääkkölä tiputti puolta vanhemman

lännenmies Huhtalan lähes puolen minuutin päähän ja hölökkärajan

isommalle puolelle. Illin mopopoika Välipakka jäi harmillisesti podiumin

ulkopuolelle ja aikakin alkoi yhtä keljumaisesti 18:lla. Itellen

koiramies Mäkelä juoksi elämänsä juoksun hakien Strömmerin ja Hanhelan

todistamaan aikaansa Taavin vihkosta.

Kierikin katupoika Puurusen edellisviikon mahtiaikaa oli makusteltu koko

viikon siellä, missä urheilua ymmärtävät ihmiset kohtasivat. Nyt

lipsahti haamurajan yli, lieneekö maitohappomillimoolit olleet viikolla

sekaisin. Naissukupuolen edustus jäi nuorten neitojen Aijan ja Hannan

varaan, mutta sujui kaikella kunnialla.

Ensi kerralla onkin kesän viimeinen koitos päätösbanketteineen, jolloin

Taavi pistää taas pöydän koreaksi sörrein ja örskyin katsojia myöten,

mikä täten kaikille ystävällisenä kutsuna ilmoitetaan.

Tuloksiin.