JUHANI SVANBERG KUKISTI MATIAS TIIRON

Direktoraatti oli jälleen vakiokokoonpanossaan, kun vietettiin Illin

perjantaita perinteisin menoin. K. Kantola oli saanut tuomaroitua koirat

järjestykseen ja A. Lipitsä potut kellariin. Vaan missä luurasi

kirkonpenkin harras kansa? Sitä vaille, etteivät penkit olisi

ammottaneet tyhjyyttään, kuten valitettavan usein on toisaalla.

Syitä pohdittiin joukolla. K. Kantola eppäili, jotta olisiko nyt

sattunut hartaamman väen sadonkorjuun aika? Onhan ollut hyviä poutiakin.

Voi olla, mutta voi olla olemattaki, lausahti Savonmaan likellä käynyt

ja vaikutteita saanut A. Lipitsä.

Kirkonpenkin paikalla ollut väki muistutti Ison Kirjan sanoin: -

Peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen.

- Ei sitä silloin jouva kaikkeen maalliseen menoon, edes

Illinjuoksuihin. Joku epäilevä tuomas kerkesi visioida uhkakuvaa

kirkonpenkkiväen karkaamisesta mission puolelle.

Minet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut, näitä uskollisia olivat

Lies-Esa, Teppo-Eikka ja täysivaltaisen kausikorttilaisen statuksen

saanut Järvelän Voitto. Miehet istuivat jämerästi jänkäten alkavan

vitosen voittajaa. Kisa arveltiin nuorukaisten mittelöksi, mutta kumpi

on kumpi, Johannes vai Matteus? Siinä illan kysymys Isoa kirjaa

mukaellen. Lies-Esalle entisenä alan miehenä osui täysosuma.

Pamela-kukkuloille tulivat nuorukaiset Juhani ja Matias peräperää.

Vaan sittenpä nakkasi Svanberg isomman vaihteen silimään ja eroa maaliin

tultaessa kertyi seitsemän sekuntia. Aika on pojan ennätys.

Edellisviikon juoksuopasta oli luettu tarkkaan Käyränperällä. Niinpä

Matiaksen aika koheni viikossa yli puoli minuuttia.

Turhapuron varren kasvatti Heinikoski jr. teki komean come backin

napaamalla pronssin. Kahta puolta Turhapuroa keiteltiin mitalisörrit.

Kierikin juoksevan kansan manageri Timo Mäkelä joutui kärvistelemään

podiumin ulkopuolelle, mutta eipä tuo tuntunut masentavan mieltä.

Parempaan on pystynyt vain soutaja Turtinen.

Pistesijaa kärkkyi havosmies-Heikki ennätysajallaan Vimparin ja Jussilan

perässä. Mutta mitä teki laitakaupungin poika Puurunen? Kirmaisi

eliittiin ja alle kahdenkympin haamurajan. Ilmankos oli manageri Mäkelän

kanssa pitkä palaveri juoksun jälkeen.

Tarkat ohjeet tuli managerilta tulevien viikkojen treeneistä.

Anaerobista kynnystä ei saa ylittää. Pari kertaa on lupa käydä kynnyksen

äärellä, muuten pysytellä aerobisen ja anaerobisen välissä.

Maitohappomillimoolit pitää pysyä kohtuullisina. Tarvittaessa Jussilan

Tarjalta ternimaitoa. Niillä nuoteilla on syksyn viimeisissä juoksuissa

tossu kepeä ja askel vetävä.

Peräpäässä vetäisi Jussi loppusuoralla semmoisen kirin , että

maalikameramies A. Lipitsällä meinasi vihko tippua hyppysistä. Vielä

Tohilanhaaran rantaan saakka peesissä pysynyt Tase jäi kuin seisomaan.

Harmittavan lähelle jäi Tasella pöngäennätyksen rikkominen.

Aija oli suveneeri kakkosen valtiatar hyvällä palindromiajalla, josta

Alivaltiosihteerikin oli katteellinen. Naisenergiaa oli kakkosen

kärjessä muutenkin, sillä nuoret heikommat astiat veivät peräti

nelosvoiton. Hopealla pummamatta perille suunnistanut Saana ennen

P-vihkosaaren uimariperheen kärkijuoksijaa Saaraa ja toista rastien

etsijää Miljaa.

Sittenpä olikin Päkkikankaan nuorison vuoro, ykkösenä jälleen Rounion

pellon laidalta Taneli ja yhtä varmana kakkosena Valtteri. Hyvässä

kisassa tusinan verran porukkaa pääsi alle cooperin ja lähes kaikki

varttituntiin. Läheltä piti Veerallakin.

Tuloksiin